Ruotsissa kaatui jouluaaton kunniaksi iso tuulivoimala mallia Vestas 112. Öljyä ja glygolia levisi maastoon 2 000 litraa. Voimalan napakorkeus oli 120 metriä – nyt se on laskenut noin 20 metriin ja turbiinissa on ilmeinen toimintahäiriö.
Vastaavia Vestaksen voimaloita on myös Suomessa muiden muassa Närpiön Svalskullassa.
Suomessakin olisi jo korkea aika kansainvälistyä tältä osin, koska voimaloiden kaatumisissa on ”tekemisen meininki” ja maailmalla niitä on kaatunut, syttynyt palamaan, siipiä hajonnut ym. Suomessa on ainoastaan hajonnut siipiä. Olemme jäljessä kansainvälisestä kehityksestä, mutta emme varmastikaan pitkään.
Kun sitten se ensimmäinen kaatumatautinen tollovoimala maahamme ilmaantuu, siitä saattaa seurata sille kunnalle se todellinen lottovoitto. Kaatuneesta tuulivoimalasta kannattaa kasvattaa myyvä brändi.
Oletetaan, että se Suomen ensimmäinen tuulivoimala kaatuu esimerkiksi 9.12. Ensimmäinen tehtävä on vaatia julistettavaksi tuo päivä ”kaatuneiden tuulivoimaloiden muistopäiväksi”.
Tuo juhlava päivä aloitettaisiin seppeleen laskulla voimalan perustuksille. Valtiovallan tervehdyksen jälkeen olisi tuon onnekkaan kunnan kunnanjohtajan vuoro lausua muistosanat.
Paikallisen, vähän keikkailleen puhallinorkesterin, irrottelun jälkeen, olisi kuntalaisille järjestetty mahdollisuus ilmaiseen verenpaineen mittaukseen, erektiohäiriöistä keskusteluun ja kuulon tarkistukseen.
Kaatunut tollovoimala tulisi jättää paikoilleen muistuttamaan ihmisen kunniakkaasta kehityshistoriasta. Sen ääreen hakeutuisivat rakastuneet parit kuvauttamaan itsensä. Kaatuneen tollon yhteyteen tulisi pystyttää fanimyymälä myymään t-paitoja, pienoismalleja, julisteita ja muuta vastaavaa. Lisäksi olisi tatuointipaja ja keilahalli.
Tuomo Kangas
Kaskinen