Kesäkuun alkupäivinä kymmenettuhannet koulunsa tai opiskelunsa päättävät joutuvat tutun tilanteen eteen. Koulu on ohi, toisilla valkolakki päässä ja monella ammatti hankittuna. Kaikki siis hyvin, mutta...
Ylioppilaaksi pääsy ei paljon merkitse, vaikka siinä menestyminen on kehuja ansaitseva suoritus. Jo ennen lakkiaisjuhlia monet lukio-opintonsa päättävät osallistuvat pääsykokeisiin. Kaikilla on toiveena päästä opiskelemaan omaa toivealaa.
Valitettavasti vain murto- osa pääsykokeisiin osallistuvista onnistuu tavoitteessaan.
Jatko-opiskelupaikatta jää vuosittain tuhansia nuoria. Sama koskee ammattiin valmistuneita. Kovalla työllä hankittu ammattipätevyys ei takaa työpaikkaa. Osalla on taskussa kaksoistutkinto, siis ylioppilastutkinto ja ammattiin valmistavat opinnot, mutta edessä on pelkkää toimettomuutta.
Näin ei tietenkään saisi olla. Siksi jatko-opiskelun mahdollisuuksien lisäämiseksi tulisi ottaa käyttöön yhden oven järjestelmä. Siinä kaikille taattaan tie jatko-opintoihin. Vasta opiskeluovien avauduttua opinto-ohjaajien kanssa yhdessä tehdään päätös mille alalle hakija on sopivin.
Ammattiin valmistuville tilanne on vaikeampi. Jos työpaikkaa ei ole kokeneelle ammattilaiselle, ei nuoren vastavalmistuneekaan ole helppo löytää töitä. Tässä tilanteessa työnantajan rooli on suuri valitessaan uutta työntekijää. Ottaako kokeneen ja iäkkään vai opinhaluisen nuoren. Ei mikään helppo päätös.