Tämänkertainen työelämän hyvä tyyppi on Joakim Dahlgren. Hänellä on automaalaamo Jd-fix Lapväärtissä.
– Tämä alkoi harrastuksena 1980-luvulla, mutta siitä tuli leipätyö. Pikkupojasta olen kaikenlaista värkännyt, autoja ja muita kulkuneuvoja erityisesti, kertoo 51-vuotias Dahlgren. Hän asuu Karijoen puolella Ohrikylässä, mutta työpaikka pysyy Lapväärtissä.
Hänelle elävä maaseutu on tärkeä.
– Koronan alkaessa maaseutua arvostettiin kovasti, jopa ulkomaille haluttiin ostaa puhtaita suomalaisia tuotteita. Tämä unohdettiin nopeasti, eikä suurin osa väestöstä tunnu tietävän mistä liha, vihannekset ja maito tulevat.
Hän painottaa, että viljelijöiden pitäisi saada tuotteistaan kunnon hinta, ettei jouduttaisi turvautumaan tukiin.
– Olin muutamia vuosia vieraan palveluksessa, jonka jälkeen perustin oman yrityksen 1990-luvun loppupuolella. Korjaan vakuutusyhtiöille ajoneuvoja, pääasiassa henkilö- ja pakettiautoja.
"En tiedä, missä on raja"
– Nykyään tämä on vain työtä, jossa yritän palvella asiakkaitani mahdollisimman hyvin. Heidän tyytyväisyytensä on mukavaa, ja se että olen päivän aikana korjannut enemmän kuin rikkonut, toteaa hän hymyillen.
– Vaikka kaikki on rutiinia, yllättäviä ja uusia tilanteita tulee. Ajoneuvoille tulee kaikenlaisia vahinkoja ihmisten poiketessa säännöllisistä tavoistaan, erityisesti kiireessä.
Yleisimmin kolarit tapahtuvat kauppojen pysäköintipaikoilla ja kotipihoissa.
– Tuulilasien rikkoutumiset ovat lisääntyneet satoja prosentteja heikentyneen laadun takia.
Hän sanoo, että ajoneuvojen korjaaminen on kallistunut koronasta lähtien varaosien ja ja erilaisten ainesten hintojen kovan nousun takia.
– En tiedä missä on nousun raja. Korona ja Venäjän hyökkäyssota moninkertaistivat törkeästi erityisesti kaikkien sähköisten varaosien hinnat.
– Auton ajovalo saattaa maksaa nykyään tuhansia euroja. Siinä ei ole mitään järkeä. Kellään ei olisi ilman vakuutuksia varaa niitä korjauttaa.
Apuvoimia tarvittaisiin lisää
Autojen voimalähteet ovat muuttuneet yhä useammissa tapauksissa sähköisiksi.
– Erilaisilla sähköisillä voimalähteillä varustettuja autoja on alkanut tulla korjattavaksi viimeisten vuosien aikana. Niiden vahingot ovat kuitenkin samanlaisia kuin perinteisissäkin autoissa.
– Apuvoimia täällä tarvittaisiin lisää. Ovet ovat auki, jos on halua ja kykyä tulla töihin.
Alan tulevaisuutta Dahlgren pitää turvattuna.
– Tällä alalla ei lama merkitse mitään. Koronan aikana kaikki oli ensin seis, eikä paljon ajettu. Arvelin saavani ensimmäisen kerran pöydän puhtaaksi eli hallin korjattavista autoista tyhjäksi.
Sitten ihmiset kyllästyivät olemaan kotona, jolloin palattiin normaaleihin rutiineihin. Vahinkoja alkoi taas tapahtua.
Hän harrastaa vain työntekoa ja metsästystä.
Dahlgren tekee metsätöitä. Hän on käyttänyt moottorisahaa pikkupojasta asti. Nykyään moottorisaha on vaihtunut enemmän koneelliseksi metsänhoidoksi.
– Ne ovat koko elämäni. Metsästyksessä kiehtovat vapaus, luonto ja kaveripiiri. Se tuo vaihtelua työntekoon.
– Tavoitteeni on pitää elämänlaatuni kohtuullisena ja terveys mahdollisimman hyvänä. Jossakin vaiheessa haluan siirtää vastuun yrityksestäni jollekin muulle. Olisi mukava olla renki.
TYÖELÄMÄN HYVÄ TYYPPI -juttusarja
Suupohjan sanomien Työelämän hyvä tyyppi -sarjan tämänkertainen haastateltava, Karijoella Ohrikylässä asuva Joakim Dahlgren pistää kapulan eteenpäin Christian ja Roger Björknäsille. He ovat Lapväärtissä asuvat maanviljelijä-veljekset.
Dahlgren perustelee valintaansa sillä, että Björknäsit ovat kovasti yrittäviä maanviljelijöitä ja maidontuottajia.